Velho itse “Pyrkimykseni on löytää ne taikasanat, joilla saadaan aikaan vaikuttavaa viestintää. Kukaan ei kerro tarinoitamme, jos emme tee sitä ensin itse.”

Vuoden isästä Vuoden vanhempi

Kyllä suomalaiset ovat sitten huonoja juhlistamaan toisiaan! Äitienpäivänä saadaan aina jokaiselle pala kurkkuun muistuttamalla, että kaikki naiset eivät yrityksestä huolimatta tule äideiksi. Tuskin oli tänään joka perheessä ehditty isänpäiväkakkua syömään, kun Hesari jo huomautti lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttilan suulla, että jokaiseen kuntaan on perustettava isäneuvola. Ei riitä isänpäivä ei! Ja nyt ehtoolla viimeistään meidän kaikkien on syytä olla huolissaan siitä, onko Vuoden isä -palkinnolla riittävästi arvoa äitienpäivämitaleihin verrattuna.

Olen Tuomaksen kanssa samaa mieltä siitä, että isät tulisi ottaa paremmin huomioon perhepalveluissa, joskin kehitystä on edellisiin vuosikymmeniin takuulla jo tapahtunut. Ja onhan se Vuoden isä -palkintohomma ihan kiva, vaikka ne kriteerit tuovatkin mieleen sellaisen ”murretaanpa vähän ennakkoluuloja” -asetelman, josta tulee vähän epämukava olo. Toisaalta titteli on tuore, Suomen sosiaali- ja terveysministeriö on jakanut Vuoden isä -palkintoja Väestöliiton esityksestä vasta vuodesta 2006 alkaen.

Mutta että isäneuvolat? Oliko Tuomas nyt ihan loppuun asti mietitty ratkaisu? Jos kerran isät tarvitsevat erityisesti tukea parisuhteeseen, pitäisikö meidän mieluummin nähdä vahvemmin koko (perhe-)neuvolatouhun yhtenä ytimenä juuri vanhemmuus ja parisuhde – sukupuoleen katsomatta? Entä voisimmeko luopua kokonaan näistä äitien ja isien palkitsemisista erikseen? Molemmissahan on lopulta kyse vanhemmuudesta, vanhemman suhteesta lapseen ja kyvystä toimia vastuullisena perheenjäsenenä. Olisiko aikamme jo kypsä sukupuolineutraaleille esikuville?

Vuoden vanhempi

Voisiko tasavallan presidentti jakaa Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan I luokan mitalin ansioituneiden äitien sijaan ansioituneille vanhemmille? Vuoden vanhemman kunniamerkillä voisimme edelleen nostaa esille niitä samankaltaisia yksilösuorituksia, joista aiemmin on palkittu äitejä ja isiä erikseen.

Vuoden vanhemmat

Vanhempien parisuhde on lapsen koti. Sitä on tietysti joskus vaikea muistaa, jos vauva nukkuu tunnin jaksoissa, puolisolta menee työpaikka ja pesuhuoneesta löytyy hometta tai urakehitys nielaisee molemmat vanhemmat juuri silloin, kun kotona tarvittaisiin läsnäoloa kaikkein eniten. Miksi ei siis nostettaisi enemmän esille niitä vanhempia, jotka ovat yhdessä onnistuneet tarjoamaan lapsilleen turvallisen ja onnellisen lapsuuden arjen haasteista huolimatta? Pariskunnille jaettava Vuoden vanhemmat -palkinto olisi harppaus yksilöiden korostamisesta yhteistyön ylistämiseen. Palkittujen vanhempien tarinoista äidit ja isät voisivat löytää vinkkejä parisuhteen huoltamiseen ja toistensa vanhemmuuden tukemiseen sekä perhe-elämän muuttuvissa tilanteissa toimimiseen.

Vuoden vanhemmuusteko

Lapsen omien vanhempien kasvatustyön tukena on parhaassa tapauksessa joukko muita avainihmisiä. Näitä henkilöitä voitaisiin huomioida Vuoden vanhemmuusteko -palkinnolla. Palkinnon saadakseen ei tarvitsisi itse olla äiti tai isä – riittäisi kun olisi merkityksellinen jonkun lapsen arjessa. Ja jos ajatellaan asiaa lapsen näkökulmasta, tällä ansiomerkillä voitaisiin jopa palkita äiti tai isä, joka on pystynyt tekemään kivuliaan päätöksen antaa lapsensa muiden huollettavaksi tilanteessa, jossa omat voimavarat eivät riitä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän bvalonen kuva
Birgitta Valonen

Kaikkihan me ollaan vuoden vanhempia kuin viime vuonna. Meinaan, että otsikossa oleva Vuoden vanhempi erisnimenä tulisi kai olla isolla alkukirjaimella, että sen ymmärtäisi heti oikein.

Käyttäjän velhoitse kuva
Miia Kärnä

Kiitos vinkistä, korjasin! :)

Toimituksen poiminnat