Velho itse “Pyrkimykseni on löytää ne taikasanat, joilla saadaan aikaan vaikuttavaa viestintää. Kukaan ei kerro tarinoitamme, jos emme tee sitä ensin itse.”

Minua ei lääpitty

Minä en koskaan ollut niitä tyttöjä, joita teljettiin väkisin vessaan kourittavaksi yläasteella. Muhkea takapuoleni keräsi toki huomiota ”Iso perse!” (ja sen kieltämisen jälkeen nokkelin ”Peso irse!”) -huudoin ja nauruin, mutta sitä ei nipistelty eikä taputeltu. Rintojani ei puristeltu.

Aluksi olin huojentunut siitä, että minut jätettiin rauhaan ja toivoin, että joku olisi kertonut niille ”Apua!” ja ”Ei!”:tä kiljuville ja kikatteleville tytöille, että heillä todella ON oikeus päättää kuka, milloin ja miten saa heitä koskettaa. Ja että joku olisi opastanut noille pojille, miten tyttöihin oikeasti tehdään vaikutus sen sijaan, että heitä pelkästään moitittiin ja samalla annettiin käytöksen jatkua. En muista, että lääppimisestä olisi rangaistu sen kummemmin.

Ehkä juuri tuo vähättely johti siihen, että nuoren tytön itsetunnolla huojennukseni vaihtui nopeasti huolestumiseksi. Olenko liian ruma lääpittäväksi? Nykyään tietysti haluan uskotella itselleni, että olisin ollut pojille liian riski kohde: vahvasti oikeudentuntoinen ja teräväkielinen. Mutta siihen kasvamiseen meni toistakymmentä vuotta, eikä se helpota sitä tosiasiaa, että joitakin tyttöjä lääpittiin silloin ja lääpitään yhä. Ja moni lääpitty tai lääppimättä jätetty tyttö oppii vastaamaan samalla mitalla. Sori naiset, jos jossain oli sovittu, että siitä ei puhuta.

Olisipa siis minulle (ja kaikille muillekin tytöille ja pojille) silloin yläasteella toistuvasti kerrottu, että kyllä, minä tulen vielä elämäni aikana saamaan minua kunnioittavaa hellyyttä ja rakkautta. Mutta ennen kaikkea, että lääppimiskulttuuri EI MISSÄÄN TAPAUKSESSA EIKÄ MISSÄÄN IÄSSÄ ole okei. Erityisen lohdullista kuultavaa se olisi ollut niille pojille, jotka osasivat käyttäytyä oikein jo tuolloin, mutta eivät vielä tienneet, että juuri heillä tulisi käymään flaksi vähän myöhemmällä iällä.

Nyt kun suomalainen lääppimiskulttuuri kohtaa muista kulttuureista tulevat naisen (ja miehen) seksuaaliseen koskemattomuuteen liittyvät keskustelunaiheet, unohtuu usein olennainen: millä keinoilla tästä eteenpäin? En ole asiantuntija, mutta koen, että kaiken on lähdettävä kasvatuksesta. Jokaisen tytön ja pojan vanhemmilla on ensiarvoinen mahdollisuus vaikuttaa siihen, kasvaako kotona lääppijöitä vai muita ihmisiä kunnioittavia kansalaisia. Selkeä viesti tarvitaan myös koulusta ja harrastustoiminnasta.

Media voi osallistua lääppimiskulttuurin vastaiseen kamppailuun parhaiten keräämällä asiantuntijoiden vinkit keskusteluihin eri-ikäisten lasten kanssa. Uhritarinoiden sijaan kiinnostaisivat kasvutarinat. Jukka Wallinin vastuuntunnon heräämistä odotellessa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

10Suosittele

10 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (21 kommenttia)

Käyttäjän rutanen1965 kuva
Jari Rutanen

Todellakin valistusta olisi kaivattu meidänkin koulussa.

Edelleenkin ihmetyttää se, ettei kouluissa ole minkäänlaista parisuhde ja perhe-elämä opetusta. Jokainen sitten vaan taaplaa omalla tyylillään käyden läpi kaikki aiempien sukupolvien virheet.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Tällainen valistus kuuluu tietenkin koulun sukupuolikasvatukseen riittävän ajoissa.
Minun aikanani kansakoulun alaluokilla jotkut pojat huvittelivat nostamalla tyttöjen hameenhelmoja niin, että aluspöksyt näkyivät.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen

Minun kouluaikanani oli vielä vanhanaikaisia ulkovessoja. Hurjimmat pojat piiloutuivat sinne pakahuusin reijän alle tirkistelemään. Sitä varten oli pelote, sanottiin että sellaisesta tulee näärännäppy silmään. Mene ja tiedä.

Rivot puheet ja vitsit olivat yleinen tapa kaikissa ikäluokissa, se oli viihdykettä molemmille sukupuolille, lapsien korvia vähän varottiin, mutta kuulivathan ne niitä ja sitten kertoivat omissa porukoissaan. Se joka kertoi härskimmän jutun oli suurin sankari.

Tällaista se on suomalainen kansanperinne siellä missä kasvoin ja se oli körttialuetta.

Siitä en tiedä olisiko silloin nuoruuden huuman jälkeen paljon vieraissa käyty. Kenties, mutta se oli liian salaista, siitä ei lasten kuullen ainakaan puhuttu. Mutta kyllä laittomia "ihastumisia" ainakin oli ja siitä tuli kovasti mustasukkaisuutta joskus. Väkivallastakaan en tiedä mitään, en minkäänlaisesta. Varmasti sitäkin oli jonkinverran, mutta se salattiin.

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

#2
Lintsillähän oli oikein laite, jonka yli kävelemällä tyttöjen hameenhelmat hulmahtivat korviin.

Pitikö kävelystä vielä maksaakin?

Eikös se kaikki ole vain sellaista heräävää seksuaalisuutta, niin pojilla kuin tytöilläkin.

Raaka raiskaus on eri asia, siinä on kyse muusta.

Sukupuoliasiat selviävät kotona. Lapsi uskoo sitä, johon hän luottaa. Opettaja on aika kaukana isästä ja äidistä.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Sukupuoliasiat selviävät kotona, jos selviävät, ja milloin mitenkin. Jotkut lapset oppivat kotona vain sukupuolielinten kansanomaisia nimityksä ja vääristävä valistus saadan netin kautta.
Ehdottomasti tarvitaan koulun valistusta. Määrätty tunnesidonnainen riippumattomus valistajasta on pikemmin hyöty kuin haitta.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Kyllä oli aikanaan sukupuolivalistus melkoisen olematonta. Kun kiinnostus heräsi, yritin kodin kirjahyllystä löytää kirjaa, jossa olisi siitä aiheesta tietoa. Ei löytynyt, eikä tietoa vanhempanikaan välittäneet. Katselemalla kissojen kevättouhuja opin jotain. Pentujen syntyessä opin lisää. Kyllä silloin alkoi ymmärtää, että ihmisillä homma toimii samalla lailla ja siihen on vastaavat elimet olemassa. Mietitytti myös se moraalinen puoli. Saako niin tehdä kuin kissat tekee. Synnin tuntojakin sellaisesta koituu. Käytäntö on sitten opettanut paljon ja tietysti ikä ja kirjasto ja ties mikä muu. Omille lapsille halusin tarjota parempaa ja oli jo olemassa kirjoja ja Uma Aaltonen radiossa valistamassa. Hyvä, että tietoa alkoi tulla ja uskallettiin puhua.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #14

Olihan se ihan olematonta, vaikka minulla molemmat vanhemmat terveydenhuollon ammattilaisia. Pikkusiskoni oli hyvin katkera vanhemmille siskoilleen kun hänelle ei oltu mitään kerrottu kuukautisista.
Murrosikäinen saattaa pitkään olla huolissaan jostain aivan mitättömältäkin tuntuvasta fyysiseen kehitykseen liittyvästä asiasta. Jokaisella lapsella pitäisi olla luotettava aikuinen jolle voi huolensa kertoa.

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll Vastaus kommenttiin #14

Kyllä, kyllä….. lapsena maalla oppi perusasiat. Olin talossa, jossa oli kylän ainoa astutussonni. Sen luo tuotiin kaikki kylän lehmät yksi toisensa jälkeen. Näin vuosien päästä ajatellen kaikki oli tavattoman luonnollista. Aikuiset suhtautuivat asiaan osana arkipäivän elämää.
Hiljalleen selvisi että ihmisen alulle saattaminen tapahtui suunnilleen samalla tavalla. Vasikan syntymisenkin saattoi nähdä ja jälkeiset, kuinka koira söi ne, kuulemma koska niissä on paljon valkuaista.
Tämä ei ole rumaa, tämä on elämää.

Myöhempinä vuosina ajatuksiin liittyivät radiosta esitelmöitsijän sanat ”opetelkaa rakastamaan, rakastella osaa jokainen”. Tuo on saattanut outoon valoon koko nykyaikaisen seksin ylipursuamisen. Se kertoo paljon meistä ihmisinä ja yhteiskuntana.
Kaupallisuus, raha vääristää senkin.

Jospa elämä onkin paljon yksinkertaisempaa kuin mitä me luulemme.
---
Mieleen on jäänyt lukion biologian tunneilta 60- luvun alusta tilanne, jossa edettiin kohtaan ”lisääntyminen”.
Läksyksi tuli muutama sivu siltä kohtaa kirjaa. Opettaja vaan yksinkertaisesti sanoi, että sen sitten luette itseksenne, sitä ei kuulustella. Se oli hänen tapansa. Enpä paljoa moittisi. Kirjan yksi tekijä oli Segerstråle, ehkä joku on lukenut samaa kirjaa.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #17

Nykyisin täytyy lapsille kertoa sekin, että porno ei vastaa todellisuutta eikä ole mikään malli josta kannattaisi ottaa oppia.
Ehkäisystä pitää myös valistaa riittävän ajoissa.

Outi Naukkarinen

Voi luoja, mikä pätemisen tarve,kamalaa.

Käyttäjän Keijo Lindgren kuva
Keijo Lindgren

Nuoria miehiä täällä eristettynä viikko- ellei kuukausikaupalla ilmankielitaitoa niin olisi ihme jos eivät käsillä "puhumiset" tulisi avuksi.

Käyttäjän VeepeeTihlman kuva
Veli-Pekka Tihlman

Järkkyä, että Suomessa joudutaan edes keskustelemaan ihmisen, miehen tai naisen oikeudesta omaan yksityisyyteensä. Vain sairas suomalainen "lääppii"!

Nyt uuden näköulman Nyky-Suomesssa asiaan tuovat arabi- ja islamtaustaiset, naisia halveksivat miehet, joille ihmisen yksityisyyden kunnioittaminen ei tule mieleenkään. Heille lääppiminen on arabi-yli-ihmisen oikeus, ovathan naiset alempia ja alamaisia näille sairaille "profeetan sotureille".

Joku "Husu" kirjoittelee huolestumisestaan katupartioista. Käveltyäni uuden vuoden yönä Helsingin keskustassa, pelkään kaikkia "Husun" kavereita paljon kantaväestön katupartioita enemmän...

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

#6
>Vain sairas suomalainen lääppii !

ooo
Ellei suomalainen lääppisi olisi maa asumaton.
Jätin tarkoituksella lainausmerkit pois.

Käyttäjän soppakour kuva
Antti Kettunen

Rajoja pitää käydä kolistelemassa, ei sitä muuten tiedä missä ne ovat. Tätähän ala-aste ja varsinkin yläaste kai ovat täynnä.

Se että mennään jonnekin ihan muualle käyttäytymään niinkuin ollaan aina käyttäydytty on pikkasen eri asia, ainakin minulle. En kuvittele voivani mennä Dubaissa puistoon juomaan pussikaljaa koska MULLA ON OIKEUS KUN OLEN SUOMESTA! Joillekin tällänen ajatusmaailma näyttää olevan vaikea ymmärtää.

Vitjat tämä vielä unohtui: Mukava lukea että on olemassa naisia jotka ovat jo silloin ja osaavat ilmeisesti vieläkin suhtautua asiaan. Vähän liikaa tullut luettua sitä mielensäpahoitustekstiä asian tiimoilta viimeaikoina. Hyvä Miia!

Atiko Erreri

Meneekö naisen elämä pilalle jos joku setä vahingossa koskettaa takapuolta bussissa? :)

Käyttäjän JukkaMattsson kuva
Jukka Mattsson

No ei jos setä koskettaa vaan omaa takapuoltaan. Siinä menee raja.

Atiko Erreri

Uskon että sinä olet sellainen setä joka ei naisia koskettele :)

Käyttäjän JukkaMattsson kuva
Jukka Mattsson Vastaus kommenttiin #13

Yhtä... vaimoa, mutta ikää kun tulee koko ajan lisää niin harvemmin ja harmittaa vietävästi.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen Vastaus kommenttiin #20

Ei vaimo mikään sallittu koskettelun kohde ole
ei sen kummemmin kuin muutkaan naiset.

Jos vaimoon ei voi koskea,
niin kenties joku muu sen sallii.

Mutta mitä vanhemmaksi mies tulee
sen vähemmän sallittuja koskettelun kohteita,
kunnes ne kokonaan loppuvat.

Ikävää, mutta luonnollista ja se pitää hyväksyä.

Juha Räsänen

Minun kokemukseni mukaan nuoret tytöt ovat vallan innoissaan mieluisien poikien huomiosta, näkevät oikein paljon vaivaa "lääpittäväksi" tullakseen.
Nuorena poikana ihmettelin missä se raja oikein kulkee ja ihmettelen hiukan vieläkin. Joskus tapasin koulukaverin, jota oli omasta mielestäni lähennellyt hyvinkin törkeästi ja varovasti pyytelin anteeksi, mutta nainen ei muistanut mitään negatiivista, vaan että meillä oli mennyt loistavasti. Toinen juttu on, että naisetkin osaavat lähennellä ja käyttäytyä törkeästi.

Käyttäjän HKorpilampi kuva
Hannu Korpilampi

No tässä taas sotketaan häirintä ja (kömpelökin) flirttailu (tai sitten en ymmärrä kirjoittajan pointtia).

Jos nainen/tyttö hakeutuu pojan/miehen seuraan, kiehnää sylissä sekä vastaa puristeluun ja kutitteluun kikattelulla, kyseessä ei ole häirintä. Tätä minä näin itsekin yläasteikäisenä, kun "varhain aikuistuneet" kiehnäsivät vastakkaista sukupuolta koulun käytävillä.

Jos mies/poika hakeutuu tytön seuraan, tyttö ei osoita kiinnostusta häntä kohtaan vaan osoittaa pikemminkin haluavansa olla rauhassa, ja vaikuttaa loukkaantuneelta tai järkyttyneeltä puristelusta, kyseessä on häirintä. Tätä en muista koskaan nähneeni koulussa. Joitain ilkeitä heittoja lukuunottamatta "kiltit tytöt" saivat olla rauhassa, koska eivät tehneet itseään liki.

Tämä on aivan normaalia muiden ihmisten lukemista. Minulla oli työkaverinani hirvittävän härski nainen, joka puhui kaikki kahvitunnit kaikenlaisia panojuttuja. Monet miehet olivat näissä jutuissa mukana ja puhuivat härskejä myös hänelle – mutta vain koska hän oli osoittanut kestävänsä niitä ja suhtautuvansa niihin huumorilla. Muille työpaikan naisille en ole kuullut kenenkään sanovan mitään härskiä.

Samoin on olemassa ihmisiä joilla on huumorintajua, joille voi puhua aivan erilaisia asioita kuin huumorintajuttomille ihmisille. Tarkan rajan vetäminen on mahdotonta, koska ihmisten suhtautuminen vaihtelee.

Eikä suora kieltäminenkään tarkoita aina että kyseessä olisi häirintä. Esimerkiksi ei ole tavatonta että kun vaimoni laittaa ruokaa, kävelen hänen taakseen, suutelen hänen niskaansa ja käteni vaeltelevat. Vaimoni yleensä huutaa toruvaan tyyliin "Heiii!", "Eiiiii!" tai "Hannnuuuuu!". Se ei kuitenkaan tarkoita että olisin juuri syyllistynyt vaimoni seksuaaliseen häirintään ja joutaisin uudelleenkoulutusleirille.

Ollessani sinkku, baareissa tuli kopeloitua joskus hyvinkin härskisti naisia, mutta kaikesta päätellen uhrini kokivat sen pikemminkin miellyttävänä, koska se johti yleensä seksiin. Joskus minua kopeloitiin ja seksiä sain silloinkin. Jotkut teinipojat kopeloivat joitain teinityttöjä ja jotkut teinitytöt nauttivat tästä.

Kaikissa näissä tapauksissa on kyse vastapuolen kehonkielen lukemisesta, eikä voida vetää mitään absoluuttisia kaikkiin tilanteisiin ja ihmisiin päteviä sääntöjä siitä milloin mennään yli jonkin rajan. Absoluuttisten rajojen vetämiset vain ajavat yhteiskuntaamme suuntaan jossa sellaisetkin tilanteet tuomitaan, joista kaikki osapuolet nauttivat.

Ei ihmisten välistä vuorovaikutusta voi ratkaista millään tarkoilla rajoilla, eikä omia haluja, tunteita ja pelkoja voi projisoida muiden ihmisten haluiksi, tunteiksi ja peloiksi.

Toimituksen poiminnat